NIetzschea

3. Nietzschen mukaan meidän on löydettävä ”uusi viattomuus” -  päästävä eroon kalvavasta syyllisyydentunteesta, joka johtuu oman luontomme kieltämisestä. Meidän on myönnettävä eläimelliset viettimme, mutta myös päästävä eroon viettiemme orjuudesta järkemme ja tahtomme avulla. Eläimelliset vietimme voivat saada tyydytyksensä korkeamman ihmisyyden puitteissa ja sen ehdoin. Meidän on ylitettävä sekä orjamoraali että herramoraali. Meidän on arvioitava uudelleen kaikki arvomme. Meidän on tehtävä olemassaolostamme taidetta. Pohdi ja arvioi tätä.

                                                   

Friedrich Wilhelm Nietzschea pidetään yhtenä modernin aikakauden suurimmista filosofeista. Vaikka hänet aikanaan jokseenkin laajasti jätettiin huomioimatta ja hänen teoriansa olivat helposti väärinymmärrettyjä, Nietzschen vallankumouksellinen tapa ajatella ja kirjoittaa ajatuksistaan vaikutti suuresti moniin 1900-luvun säännöksiin ja teorioihin, mukaanlukien psykoanalyysiin, eksistentialismiin, fenemenologiaan ja hermeneutiikkaan.

Nietzsche väitti, että moraali on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua.
Nietzsche perusti filosofisen ajattelunsa yli-ihmiseen ja vallantahtoon, joiden ympärille hän rakensi ihmiskuvansa. Hänen mukaansa valmiita moraaliteorioita ei voitu toteuttaa, ja niiden aika oli ohitse. Kritisoinnissaan hän  kohdisti erityisesti huomionsa uskontoa ja uskonnon roolia kohtaan yhteiskunnassa ja uskonnon vaikutuksista moraaliin. Hän esitti Kristinuskon moraalikäsityksen heikkona, ns. 'orjamoraalina'  ja vastakkainasetteli yläluokkain vahvuuden 'herramoraaliksi'.  Hän esitti, että kristinusko 'pakotti ihmiset hyväksymään alistumisen etiikan'. vastapainona hän loi konseptin ns. yli-ihmisestä, joka kykeni luomaan omat arvonsa itse sen sijaan, että hyväksyisi valmiit arvot. yli-ihmisen luomat arvot eivät silti olisi moraaliajattelun vastaisia, vaan hän perustaisi omat arvonsa moraaliin ja pyrkisi toteuttamaan niitä läpi elämän. Nietzschelle yli-ihmisyysteorian keskeinen elementti siis on itsensä voittaminen, joka tarkoittaa sitä, että elämä on taistelua ja pyrkimystä kohti aina suurempia saavutuksia. Olympialaisten kultamitalisti, uratykki tai vaikkapa rock-kitaristi voivat olla yli-ihmisyyteen yltäviä esimerkkejä, jos he ovat pyrkineet kohti unelmiaan omasta tahdostaan ja samalla ovat uhranneet menestykselleen kaiken mahdollisen.
     Yli-ihmissyyden konseptiin liittyy myös tiettyjä ongelmia, joita voi esimerkiksi kuvata arkisilla esimerkeillä. ongelmista suurimmat liittyvät itse ihanteeseen. Entäpä jos ihanne tulee saavutettua. Kun ihanne on saavutettu, voi olla, että tilalle kasvaa hitaasti tyhjiö. ongelma tietysti muodostuu, vaikkei ihannetta saavuttaisikaan, jos se esimerkiksi loukkaantumisen tai muun syyn takia riistetään ihmiseltä. toinen ongelma liittyy suorittamiseen. tekemisestä katoaa helposti nautinto, jos ihanteen eteen joutuu uhraamaan kaiken. ja jos ihannetta ei kaiken sen jälkeen sitten saavutettaisikaan, olisiko elämä silloin merkityksetön?
Miten Nietzsche voi perustella oman tahto valtaan -etiikkansa paremmuuden. Miksei esimerkiksi rauhallinen hyvässä seurassa tehty hiihtolenkki ja nautinnollinen teehetki lämpimässä yhdessä toisen kanssa voisi olla arvokkaampi eettinen suuntaus kuin Nietzschen kaikki tai ei mitään -ajatteluun perustuva henkisesti ja fyysisesti täysin uuvuttava hiihtokisan voiton tavoittelu?
      Rauhassa nautiskellen tehty hiihtolenkki ilman viimeisiä mehuja irrottavaa loppukiriä merkitsee Nietzschelle tunteen ja tahdon vajavaisuutta; ihminen alistuu rauhalliseen tahtiin koska ei ole tarpeeksi vahva, kun taas kilpahiihtävä osoittaa vahvuutta ja vallanhimoa, joita Friedrich ylistää. tuo leppoisa sunnuntailenkkeilijä on heikkotahtoinen vätys, joka kaikkien todennäköisyyksien mukaan antaa periksi elämän pienillekin vastoinkäymisille ja lopulta kumoaa kurkkuunsa myrkkypikarin koska ei pysty vastaamaan elämän asettamaan haasteeseen.
 Nietzschen filosofian pohjalta ihmisen vapaus tuli varsin keskeiseksi käsitteeksi 1900-luvun filosofiassa.
    
Nietzche näkee maailman pohjimmiltaan moninaisuutena. Sen ytimessä on ristiriita, jota ei voida koskaan sovittaa.
Nietzschelle tämä ristiriita paljastuu ihmisessä. Yksilö on moninaisuus, joka kantaa sisällään ristiriitaisia tarpeita ja toiveita. Näin jokaiseen toiveisiin ja tavoitteisiin liittyy vastustusta. Nietzschelle näkee ihmisen viettien kudelmana ja jokainen näistä vieteistä yrittää vallata ihimsen mielen ja synnyttää vietin mukaisen toiminnan.
     Nietzschen mukaan ihminen on siis pohjimmiltaan eläin, jolla on samat perusvietit kuin muilla eläimillä, ja ihmisen pitäisi tunnustaa nämä vietit ja pyrkiä pääsemään niiden yläpuolelle.  Hänen mukaansa ihmisen oli pyrittävä tekemään elämästään taidetta; tämän ihminen pystyi toteuttamaan kahdella tavalla; "olemassaolon riemukkaan tunteen" voi saavuttaa joko unen tai ekstaasin kautta. Unen siksi, että unen todellisuus oli nietzschen mukaan 'eeppistä taidetta'.
Nietche esitti, että mitään konkreettista tapaa, jolla ihminen voisi olla kosketuksissa todellisuuteen, ei ole. siksi seksuaalisen halun tai päihteiden kautta saavutettava hurmio tarjoaa korvaavan  tavan, jolla ihminen voi olla hetkellisesti kosketuksissa tähän "todelliseen" todellisuuteen. hänen filosofiansa perustana on siis yksilö. vertauskuvallisesti Nietzscheläinen yksilö on tietynlaisessa tyhjiössä, jossa hän yrittää epätoivoisesti löytää merkityksen omalle olemassaololleen. Keskellä nihilististä tyhjyyttä nietzscheläinen subjekti pyrkii keinuttamaan itsensä valheelliseen uneen, jossa viettimme täyttävät tämän tyhjyyden ja sitä kautta rakentuu elämään tavoitteita ja päämääriä.
    Nietzschen raivo kristillistä lähimmäisenrakkauden universalisoimista vastaan estää häntä näkemästä kahden ihmisen välisen jaetun maailman merkityksellisyyden, vaikka Nietzsche saattaakin kritiikissään olla oikeassa, sillä lähimmäisenrakkauden universalisointi (kaksi ihmistä on yhtä toistensa kanssa) ei kaiketi voisi toimia reaalimaailmassa, sillä sen seurauksena ihminen välineellistää oman tahtonsa ja menettää persoonansa. se ei toimisi myöskään siksi, että yhteiskunnassamme yhteen suuntaan kumartaessa toiseen suuntaan pyllistää. Eikä se toimisi myöskään siksi, että toiselle ihmiselle kaikkensa antamiseen sisältyy aina riski siitä, ettei toinen ihminen osaa tai halua jakaa nietzscheläisen orientaation omaavana omaa maailmaansa.
     Ihmiseen vaikuttava perusvaisto on vallantahto, joka ajaa kaikkien muiden viettien edelle, myös eloonjäämisvietin. Hänen mukaansa elämässä pitäisi olla kyse valtaan pyrkimisestä herramoraalin hyveiden (voima, rohkeus ja valta) avulla, ei niinkään kyse eloonjäämisestä. Se, onko tämä hyvä asia, onkin sitten toinen pulma. Ihmisten pyrkimys valtaan on syynä moniin sotiin, murhiin sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin. Silti, millainen maailma olisi, jos kukaan ei pyrkisi valtaan? onko ongelma sittenkin siinä, että jotkut pyrkivät valtaan ja jotkut eivät. jos kaikki tavoittelisivat herramoraalin mukaisesti valtaa käyttäen ihanteina asioita, jotka ovat hyveellisiä itsensä takia ja siksi hyvän ja pahan tuolla puolen, olisiko tarvetta samanlaisille joukkomurhille ja sodille, joita historiassa on ollut ja joita tapahtuu tänäkin päivänä? Vahvempi surmaa heikompiaan. Jos kaikki olisivat vahvoja, olisiko tarvetta tällaiselle raakalaismaisuudelle samalla lailla, kuin nykyään. Tällaisia ihanteellisiä asioita hänen mielestään olivat mm. elämänhalu, taide, urhoollisuus, uskollisuus ja omavaraisuus.    
      Nietzschen mukaan tässä filosofiassa juuri orjat pitävät asioita hyvinä tai pahoina, mutta herrat valottavat tapahtumia suhteessa itseensä. Siksi ne ovat vain hyödyllisiä tai vahingollisia, hyviä tai huonoja. tähän perustuu herramoraalin paremmuus. Hän ei siis kannattanut orjuutta, vaan totesi vain, että on olemassa kahdenlaista moraalin lajia, ja kuvasi niitä tällä tavoin. Nietzsche vihasi orjamoraalia lähinnä seuraavan havaittavan piirteen takia; orjamoraaliin liittyy pessimismiä, epätoivoa, väkivallan-alaisuutta ja epätietoutta itsestään. Esimerkiksi hän tulkitsi kirkon opetuksen pahuuden olemassaolosta elämässä pessimismiksi, koska paholaisen katsottiin olevan olemassa perisynnin takia. Herramoraalin mukaan ihmisen piti osata hallita elämänsä, nauttia taiteesta ja urheilusta ja olla luova. Näin hän koki ihmisen kykenevän olemaan vapaa ja onnellinen^.
     Tämä vallantahto oli Nietzschelle myös metafyysinen käsite, johon voitiin kiteyttää kaikki oleva. Vallantahtoon liittyi myös käsite, jonka mukaan kaikki moraaliset arvot oli kyseenalaistettava ja oli päästävä niiden yläpuolelle. Tähän hän myös liitti Kristinuskoa kritisoivan käsitteensä ”Jumala on kuollut”. Koska Jumala oli kuollut, ei ollut mitään valmista pohjaa mille moraalia voitiin rakentaa.


Nietzsche oli herramoraalin puolestapuhuja, joka perustui siihen, että vahva, johtava yhteisöluokka hallitsisi yhteiskuntaa, jotta se voisi menestyä. Jotkut ovat väitelleet, että Hitler ja Stalin olisivat perustaneet hirmuhallintonsa tähän Nietzschen teoriaan, mutta tarkastellessa herramoraalia ei voi sanoa, että Nietzsche olisi siinä millään lailla viitannut sen kaltaiseen hallintoon ja valtaan kuin Hitlerin esimerkiksi oli. Nietzschen mukaan ihminen on vastuullinen eläin, ja hänen konseptinsa yli-ihmisyydestä tarkoittaa, että henkisesti vahva yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä moraalisia ominaisuuksia, jotka nykyinen arvomaailma tukahduttaa. Näin yli-ihmisen ihanne ei voi toteutua täydellisenä. Teoriansa mukaan ihminen syntyy ihmisenä vasta kun pystyy luomaan itse omat arvonsa ja norminsa. Näin nihilismi voidaan ylittää.

Friedrich myös sisällytti teoriaansa naisten heikomman aseman. Hänen mukaansa naiset olivat luontaisesti miehiä ala-arvoisempia, ja heillä oli luontainen vaisto toisarvoisesta asemasta. Heitä verrattiin orjamoraalisiksi. Periaatteessa siis naiset (orja) huolehtivat miehistään (herra) ja etsivät heiltä johdatusta ja hyväksyntää, ja uskoivat, että heidän hyväksyntänsä ja rakkautensa ja siihen pyrkiminen oli kaikki kaikessa. Nietzsche uskoi että naisten kohteleminen tasa-arvoisina syöstäisi yhteiskunnan raiteiltaan. toisaalta taas kuitenkin hänellä oli idea tasa-arvosta, kun hänen mukaansa yksilön pitäisi saada vapaasti toteuttaa itseään ilman toisten asettamia mielipiteitä ja rajoitteita.

on lying.

I lie, therefor i exist.

Kaikki valehtelevat joskus; se on fakta. on varsin yleistä, että monet ihmiset vakuuttelevat itsellensä että tietyissä tilanteissa (veli valehtelee sisarensa olinpaikasta tämän kännissä olevalle poikaystävälle, jottei poikaystävä satuttaisi tätä, tohtori kertoo masentuneelle potilaalle että tällä on 50% mahdollisuus pitkäaikaiseen paranemiseen vaikka hän on vakuuttunut että potilas elää maksimissaan puoli vuotta, poika kuluttaa edesmenneen äitinsä koko omaisuuden itsekkäisiin tarkoituksiin luvattuaan ensin kunnioittaa tämän tahtoa tehdä rahoilla jotain hyväntekeväisyyttä) on oikein kertoa valheita. että kaikkihan tässä maailmassa valehtelevat. mutta oikeasti, onko valehtelu koskaan oikein?

"Is a lie told to embellish an otherwise tedious narrative just as wrong as a lie told to cover up a misdeed and avoid punishment? Is a lie told in desperation any less wrong than a calculated, merely convenient lie?" (Solomon). 

Sometimes a lie, a false statement made with deliberate intent to deceive may seem the perfect response. Yrittäessään tehdä oikean ratkaisun hankalassa tilanteessa, rehellisyys ei aina tunnu parhaalta vaihtoehdolta sellaisten arvojen kuten kunnioituksen, myötätunnon ja oikeuden rinnalla. silti monet filosofiset ja uskonnolliset tahot ovat vahvasti sitä mieltä, että harvoin, jos ollenkaan, valehtelu on oikeutetuksi katsottua toimintaa. mikä sitten on totuus valehtelemisesta?

Immanuel Kantin mukaan valehtelu on poikeuksetta aina väärin. Hänen mukaansa kaikki ihmiset ovat syntyneet luontaisen arvon kanssa, jota hän nimitti omanarvontunnoksi. tämä omanarvontunto johtaa siitä, että ihmiset ovat ainutlaatuisen järkeviä toimijoita, jotka kykenevät vapaasti tekemään omat päätöksensä, asettamaan itselleen tavoitteita, ja ohjaamaan käyttäytymistään järjellä.
  "To be human", said Kant, " is to have the rational power of free choice; to be ethical", he continued, "is to respect that power in oneself and others".

Valheet ovat moraalisesti väärin, näin, kahdesta syystä. ensinnäkin, valehtelu turmelee ihmisyyden tärkeimmän ominaisuuden; kyvyn tehdä vapaita, järjellisiä valintoja. jokainen valhe jonka kerromme kyseenalaistaa sen osan meistä, joka antaa meille moraalisen arvon ihmisenäl.
Toisekseen, valehteleminen riistää toisilta vapauden valita järkevästi ja tehdä oikeita päätöksiä. kun valhe ohjaa ihmisen valitsemaan toisin, kuin hän olisi valinnut tietäessään totuuden, se vahingoittaa heidän omanarvontuntoaan ja itsenäisyyttään.

Kant believed that to value ourselves and others as ends instead of means, we have perfect duties (i.e., no exceptions) to avoid damaging, interfering with, or misusing the ability to make free decisions; in other words - no lying.

Toiseksi näkökulmaksi voisi ottaa hyve-etiikan. Myös tämä osa-alue painostaa valehtelun olevan väärin, joskaan ei yhtä tiukasti kuin Kant. Sen sijaan, että hyve-etiikka tuomitsisi oikeaa ja väärää toimintaa järjen pohjalta, se keskittyy ihmisen luonteenlaadun kehittämiseen tai siihen millainen ihmisen pitäisi olla. Hyveet ovat suotavia ominaisuuksia ihmisessä, jotka altistavat heidät toimimaan tietyllä tavalla. oikeudenmukaisuus, esimerkiksi, on hyve jota kohti voimme valita pyrkivämme, ja saavuttamalla hyveen käytämme potentiaalimme hyväksi ja saavutamme hyvän elämän.
In virtue ethics, to be virtuous is to be ethical.


Vaikka hyve-etiikan luonne tekee yksilöllisten tekojen moraalisuudesta varsin vaikean määrittää, ne, jotka kannattavat tätä teoriaa yleisesti tuomitsevat valehtelun moraalin vastaiseksi siksi, koska se on vastoin rehellisyyden hyvettä. Silti on väitelty siitä, onko valehtelu jonkun toisen hyveen saavuttamiseksi  (e.g., compassion: the brother's lie to his sister's drunken boyfriend is motivated by compassion for her physical safety) oikein vai väärin. Tämä näennäinen konflikti hyveiden välillä on useimmiten ratkaistu niinkutsutun 'the unity of the virtues' -konseptin kautta. tämän konseptin mukaan hyveellinen ihminen ei voi saavuttaa yhtä hyvettä saavuttamatta niitä kaikkia. näin ollen henkilön kohdatessa konfliktin hyveiden välillä, niinkuin eg. hyväsydäminen vale, hyve-etiikka määrää hänet kuvittelemaan mitä ns. ideaali yksilä tekisi samassa tilanteessa ja käyttäytymään sen mukaisesti. Perusolemukseltaan hyve-etiikka tuomitsee kuitenkin valehtelun moraalittomaksi teoksi silloin, kun se on askel poispäin hyveiden saavuttamisesta, ei askel sitä kohti.

Kolmannesta näkökulmasta, utilitarismista, katsottuna, sekä Kant että hyve-etiikka sivuuttavat ainoan tarkastelunarvoisen asian; tasapainon valheen hyötyjen ja haittojen välillä. Utilitaristit rakentavat toimintansa ja mielipiteensä väitteeseen, että kaikki teot, valehtelu mukaanluettuna, ovat moraalisesti hyväksyttävissä kun tulos tuottaa hyötyä useammalle ihmiselle kuin se tuottaa haittaa. Näin valehtelu ei aina ole moraaliton teko; itse asiassa tilanteessa, jossa valehtelu on tarpeen hyödyn maksimoimiseksi ja haitan minimoimiseksi, olisi moraalitonta kertoa totuus.
Utilitarismin soveltaminen arkielämässä on kuitenkin haasteellista, koska täytyy arvioida oikein tällaisen toiminnan seuraukset ennen päätöksentekoa.
epäitsekkäät tai jalot valheet voivat myös olla utilitaristien silmissä hyväksyttäviä, koska ne pyrkivät jonkun toisen/toisten etuun
Vaikka tämä järkeily on täysin loogista, on utilitaristista näkökulmaa kritisoitu paljon. Kritisointi perustuu siihen, että ihmiset usein aliarvioivat haitalliset suraukset, joita heidän näennäisen hyvää tarkoittavista valheistaan on muille. kun luottamus heikentyy, kyynisyys alkaa levitä. kun luottamus katoaa ja kyynisyys leviää, elämänlaatu laskee. Lisäksi, jos ihmiset valehtelevat 'yhteisen hyvän nimissä', se saattaa johtaa lumipalloefektiin, where the line between cleverly calculated moral justifications and empty excuses for selfish behavior is exceedingly thin. Lumipallon kasvaessa kasvamistaan, se ennen pitkää kannustaa moraalisesti itsensä kumoaviin väärämielisiin aatteisiin (e.g., "Stealing this man's money is okay because I will give some to charity.") 

Furthermore, utilitarismin kritisoijat huomauttavat, että on erittäin hankalaa kenenkään, edes kunnioitettavien auktoriteettien, tietää, milloin, jos milloinkaan, valehtelu toisi enemmän hyvää kuin totuus; the consequences of actions are too often unpredictable. Valheet usein omaksuvat "lives of their own" ja tämä johtaa seurauksiin, joita kukaan ei tahtonut tai osannut aavistaa.  uskottelemme itsellemme että maailmasta tulee parempi paikka jos kerromme pienen valkoisen valheen. näistä syistä kritisoijat ovat sitä mieltä, että valehtelu on moraalisesti väärin, koska emme kykene ennustamaan valheen etuja ja haittoja

Ilmiselvästi valehteleminen on kysymys, jota kannattaa tutkia, ja moni uskoo että se on nykypäivänä suurempi ongelma kuin koskaan aikaisemmin. Kuka tietää, ehkä sosiaalinen epävarmuus on valloillaan koska olemme sekoitus Kantia tukevia, hyve-eetikoita aja utilitaristeja eivätkä aatteemme jaa yhteistä pohjaa. Tosin uskottavampaa on, että ihmiset eivät vain mieti ollenkaan tekojensa seurauksia kohdatessaan tilanteen, joka houkuttelee valehteluun.  

Either way, it seems that the solution to our dissatisfaction begins with acknowledging the value of ethical reasoning and ends with a commitment to follow through with what we determine is the right thing to do.

justice: does it exist

onko oikeutta olemassa, miten se on määritelty, toteutuuko se? voiko oikeus-konseptiin uskoa, voiko siihen luottaa?

ensinnäkin, what is practiced today in the courts is not considered to be justice --

-Exceptions for the rich
-Exceptions due to public sympathy
-Exceptions due lack of capital punishment.
-Etc.
toisissa maissa se on silmä silmästä - vaikka tässäkin on poikkeuksia. jo pelkkä rikollisen sukupuoli vaikuttaa. sukupuoli vaikuttaa melkein kaikissa maissa, vaikka ns. tasa-arvoa harjoitettaisiinkin. hieman erikoista, joissain maissa (iran, irak, kiina etc.) naisen rikosta pidetään pahempana kuin miehen. euroopassa, amerikassa etc. sen sijaan mies saa kovemman rangaistuksen. mistä tämä johtuu?

Justice should be about doing the exact fair thing so that there is balance.
mutta tämä ei toteudu.
voisivatko esimerkiksi nämä syy-seuraussuhteet tuoda tasapainoa?
ex1: If you kill someone, you should get capital punishment.
ex2: If you steal, you return the stolen amount and get thrown in jail.
ex3: If for some reason you cannot be fined, or if your society doesn't permit capital punishment, you should serve a fixed amount of time.

jotkut ovat sitä mieltä, ettei 'silmä silmästä' riitä. entä 'kaksi silmää silmästä'? voisiko tämä toimia, kun edes silmä silmästä ei toteudu? mikä oikeus oikeastaan toteutuu? 'puolikkaasta kahteen silmää silmästä, riippuen henkilöstä, tilanteesta, ruokailutottumuksista ja viikonpäivästä', vai?
vai onko se ihan ymmärrettävää, että rangaistuksiin asetetaan poikkeustapauksia, kuten henkisesti sairaat, vammautuneet, köyhät etc? eivätkö nämä ihmiset ole yhtä lailla vastuussa teoistaan, kuin ns. tavalliset ihmiset?

jos silmä silmästä toteutuisi kirjaimellisesti, sivilisoitunut yhteiskunta ja sen normit muuttuisivat, eikä moraalejakaan voisi enää katsoa 'moraaleiksi'. Eg. jos varastamisen seurauksena olisi, että kohde saisi vuorostaan varastaa jotain takaisin, se olisi varsin naurettavaa. näin ollen 'silmä silmästä' olisi itse asiassa 'rikos rikoksesta'.
There needs to be a penal system but it should be fair, above the law, and different to the original crime.
jos vastaus rikokseen on rikos, epäonnistutaan täysin kunnioituksen luomisessa auktoriteetteja ja heidän viisauttaan kohtaan. näin lopputuloksena on voimahallinto - ylin auktoriteettinen oikeusjärjestelmä olisi näin ollen se kaikista voimakkain.
-Justice and society should go hand in hand.-

However, eikö oikeuden tarkoituksena ole tehdä enemmän kuin mikä on oikeudenmukaista?
sen osatarkoitus on olla pidäkkeenä, estämässä ihmisiä toimimasta oikeutta vastaan.
-Even if a poor man stole, he should still be sent to jail, because this would just serve as a stronger warning to other people who may have been considering committing a crime.-

entä ihmiset, jotka syyllistyvät ensimmäisen asteen murhaan? onko oikein antaa heidän elää sen jälkeen mitä he ovat tehneet? pitääkö heidän saada uusi mahdollisuus, tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi, ehkä jopa - elinkautis-termistä huolimatta - saada tuomioonsa lyhennystä "hyvän käytöksen takia" ja päästä jonkun ajan päästä taas vapaalle jalalle? on myös mahdollisuus että murhaajapääsee karkaamaan vankilasta ja tappaa lisää ihmisiä... ja onko yhteiskunnalle parempi, että eye for an eye toteutuisi ja murhaajat tapettaisiin?
for killing 'em: säästyisi rahaa, yhteiskunta joutuu elättämään vangit, maksamaan kulut, palkat, etc.
against killing 'em: tuo työpaikkoja, moraalisesti väärin murhata, joillekin vankila ja yhteiskunnan hyväksi työskentely voi oikeasti auttaa ja heistä saa hyviä ihmisiä, eri syitä murhiin: kaikki eivät ole pahoja. saako toinen päättää miten, milloin ja miksi toinen kuolee? plus, loppujen lopuksi teon tekijä pääsee paljon helpommalla jos hänet murhataan kuin että jos hänet laitetaan tekemään jotain hyödyllistä, se olisi melkein sympaattinen teko tekijää kohtaan.

toimiakseen, oikeusjärjestelmän täytyy olla 'ratified by society' kahdesta pääsyystä. ensinnäkin, koska päätetty oikeustoimi täytyy panna täytäntöön (ja yleensä toimeenpanija on joku neutraali kolmas osapuoli jolla ei itsessään ole tekemistä asian kanssa/ puolueeton.) ja tätä ei voi tehdä ilman yhteisön näennäistä tukea. toisekseen, se mikä on 'oikeutettua' on yksinkertaisimmillaan sitä, joka on yleisesti tunnustettu oikeudenmukaiseksi.

Ainoa asia jonka ihmiset hyväksyvät syyksi oikeuden kiertämiseen olisi tarkoitus. 'tarkoitus pyhittää keinot'. radikaaliksi esimerkiksi ksityisalueelle tunkeutuminen on väärin. paitsi jos olet jonkunlainen eläinaktivisti protestoimassa koe-eläinlaitoksen ulkopuolella.
Or, in a little more disturbing manners, killing people is wrong, unless they're a doctor helping women have abortions at a clinic.

These are all extreme views provoking 'extreme action' -yrittäen perustella oikeutetusti poikkeuksia, joita ihmisoikeuksiin ja lakeihin tehdään, niin paradoksaalista kuin se onkin. kuitenkin näyttäisi siltä, että melkein poikkeuksetta nämä oikeusjärjestelmän sivuuttamiset syntyvät, kun yksilöillä on vahvat mielipiteet, jotka poikkeavat yleisistä näkökulmista (eli toisinsanoen niistä näkökulmista joihin yleinen oikeusjärjestelmä rakentuu).
That is the only time at which the justice system is overridden in a rational way by otherwise law-abiding people (as opposed to psychopaths murdering people, or robbers stealing from people etc.), and what's interesting is that although we may agree with their motives for breaking the law, we do not approve of such people. We don't approve for the simple reason that they have broken the compromise which is a system of justice.
Justice is more or less a compromise on every major view held by society to reflect the mainstream and offend a minimum of people with very unusual views. If it didn't have our respect for this compromise, we'd be a collection of individuals again. There'd be no society, because it would be each to their own and each for their own. (sori, mutta en osaa sitä selittää muuten kun enkuksi joten bear with me :D)

Toki myös köyhän varkaan pitäisi saada rangaistus teostaan, mutta ei mielestäni yhtä ankaraa kuin varas, jolla ei oikeasti ole tarvetta varkauteen (vertauksena jotakuinkin sama kuin se köyhä mies mikälie jonka lapsi on sairas ja sillä ei ole tarpeeksi rahaa ostaa lääkettä joten se varastaa sen lääkkeen ei oman etunsa vuoksi vaan rakkaudesta lastaan kohtaan, vaikka tarkoitus oli hyvä, siitä silti pitäisi saada jonkunlainen seuraus, muttei tietenkään yhtä ankaraa kuin jos hän olisi huvin vuoksi tai esim. eteenpäin myytäväksi lääkkeen varastanut.)

ongelmaksi muodostuu luultavasti, että mihin pitäisi vetää raja siinä, mitkä asianhaarat lieventävät rangaistusta, mutta jos hänen lapsensa olisi muuten kuollut, niin tottahan se on että tämä teko tuotti enemmän hyviä seurauksia kuin huonoa, joten moraalisesti se olisi silloin perusteltavissa.

yleisesti... kuten monet muutkin samankaltaiset käsitteet, oikeus on perin vaikeasti määriteltävissä, ja se on osittain täysin aluekohtaista. se, mikä on Euroopassa oikeutettua, ei välttämättä ole lainkaan hyväksi ja oikeaksi katsottua Aasiassa, eivätkä Eurooppalaiset voi tuomita Aasian näkökulmia pelkästään sen perusteella, että 'Euroopassa asiat ovat näin.
"conventionalist theories: what might be right for a person in one culture to do may not be right for a person in another culture to do".
vaikka tosin, eg. eettinen realisti olisi eri mieltä tässä asiassa, perustelunaan, että eettisen realismin mukaan oikea ja väärä ovat riippumattomia kenestäkään (yksilöistä tai yhteisöistä). eettinen relativisti sen sijaan tukisi ko. väitettä, sillä hänen mukaansa yhteisön mielipide tekee normista tosiasioihin perustuvan.